Radiantti

Maapallo on kuin moottoritiellä


Kuva NASA.
Teksti Kari A. Kuure

Elämä täällä maanpinnalla tuntuu rauhalliselta, jopa auvoiselta, jos emme ota huomioon itse aiheutettuja ongelmia. Todellisuudessa matkamme avaruudessa Auringon ympäri on kuin moottoritiellä, kanssamatkaajia kulkee ohi jatkuvana virtana. Toiset ohikiitäjistä on pieniä, jopa niin pieniä, että emme pysty niitä edes havaitsemaan. Osan pystymme havaitsemaan juuri ja juuri ennen kuin ne ovat kohdalla. Vain harva Aurinkoa kiertävistä kappaleista on niin isoja, että ne voidaan havaita ennakkoon – siis useita viikkoja tai kuukausia aikaisemmin ennen kuin ne ovat kohdalla.

Tätä avaruusliikennettä valvomaan on perustettu useita havainto-ohjelmia, joiden tuloksia julkaistaan Kansainvälisen tähtitieteilijöiden unionin (IAU) ylläpitämän Minor Planet Centerin Daily Minor Planet –verkkolehdessä [1]. Kyseisiltä sivuilta löytyy hurjan paljon tietoa asteroideista ja erityisesti niistä, jotka tulevat maapallon läheisyyteen jossakin kohdassa rataansa.

Daily Minor Planet -verkkojulkaisu kertoo päivittäin tapahtuvista ohituksista. Joskus ohituksia on useampia ja yleensä ohittajat ovat aikaisemmin tuntemattomia asteroideja. Tein pienen kartoituksen reilun kuukauden aikana ohittaneista asteroideista DMP:n julkaisemista tiedoista. Kooltaan alle 20 metrisiä oli hieman alle kolmannes, 20–40 m hieman enemmän kuin kolmannes[2], 40–80 m neljännes, 80–160 m joka kahdeksas[2] ja suurempia kuin 160 m 2 kpl. Näistä suurimmista kappaleista yksi oli kilometriluokka oleva, raportin mukaan kooksi arvioitiin 1100–3400 metriä[3]. Yhteenvetona DMP:n raporteista voidaan sanoa, että maapallon ohittaa merkittävän kokoinen asteroidi päivittäin lähempää kuin 30 Kuun etäisyydeltä.

Vaikka otanta on pieni, niin siitäkin jos selkeästi on näkyvissä alle 20 metristen kappaleiden omituinen määrä. Aikaisempien havaintojen mukaan mitä pienemmistä kappaleista on kysymys, sitä enemmän niitä lukumääräisesti pitäisi olla. Tämä ehto ei kuitenkaan toteudu tässä otannassa. Päättelen tästä, että vaikka tutkijoilla on melkoisen hyvät havaintolaitteet käytettävissä, alle 20 metrisistä kappaleista 2/3 jää havaitsematta. Toisin sanoen, Maan ohittaa vähintään yksi alle 20 metrinen kappale vuorokaudessa ja tämän lisäksi toinen, jolla on kokoa 20–160 metriä.

Lähiohituksiin liittyy aina kysymys törmäysmahdollisuudesta. Edellä kerrotusta kokojakaumasta voisi päätellä, että Tšeljabinskin tapauksen kaltaisia, vähintään 10 metrisiä kappaleita pitäisi törmätä maapalloon kerran kolmessakymmenessä vuodessa jollakin asutulla alueella. Isommat törmääjät ovat tietysti paljonkin harvinaisempia. Nasan julkaiseman tutkimuksen[4] mukaan 1–20 metrin kappaleiden törmäyksiä tapahtuisi paljon useammin, noin 28 kertaa vuodessa.

Alle 20 metrin kokoiset kappaleet ovat osittain vaarattomia, sillä niiden arvellaan pirstoutuvan ilmakehässä viimeistään parin kymmenen kilometrin korkeudella. Näin kävi myös Tšeljabinskin tapauksessa vuonna 2013. Merkittävimmät vauriot syntyivät lähes horisontaalisesti liikkuneen kappaleen aiheuttama paineaalto, joka rikkoi ikkunoita ja vaurioitti heikompia rakennuksia. Suurimmat kivenkappaleet putosivat turvallisesti lähistön järveen. Kaupunkiin pudotessaan kivikasa olisi murskannut alleen rakennuksen tai pari, jolloin ihmishenkien menetykseltä tuskin olisi vältytty.

Havaitsemisen vaikeudesta

Pienten asteroidien havaitseminen ennakkoon ei ole kovinkaan helppoa. usein ne ovat hyvin pieniä ja tästä syystä hyvin himmeitä kohteita, joten kovinkaan etäältä niitä ei havaita. Lähestyessään maapallon, niiden kulmanopeus kiihtyy taustataivaan tähtien suhteen, jolloin ne voivat myös tästä syystä jäädä helposti havaitsematta.

Kolmas havaitsemista vaikeuttava tekijä on lähestymissuunta. Asteroideja voimme havaita vain pimeältä yötaivaalta. Kuitenkin maapalloa voi lähestys asteroidi päiväpuolelta, jolloin ensimmäinen tieto kappaleesta saadaan vasta siinä vaiheessa kun rysähtää. Ainoa tapa tämä ongelman poistamiseen on lähettää Venuksen kiertoradan tuntumaan parvi itsenäisesti toimivia astronomisia avaruuskaukoputkia, joiden ainoana tehtävänä olisi etsiä Auringon suunnasta maapalloa lähestyviä asteroideja. Avaruuskaukoputkia pitäisi olla vähintään kolme mutta useammalla saataisiin parempi kattavuus.

Huomautukset


[2] Aineiston koko oli sen verran pieni, vain 34 havaintoa, että sattuma vääristää todellista jakaumaa hyvin helposti.


[3] ensikertaa havaittujen asteroidien koon arviointi perustuu yleensä vain muutamaan havaintoon, josta syystä kokoarvioissa on suuri virheen mahdollisuus ja siitä syystä yleensä koko ilmoitetaan aika suurella vaihteluvälillä.

[4] http://www.jpl.nasa.gov/news/news.php?feature=4380


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti